Ilokseni huomasin, että muistin jo
kolmannella yrittämällä käyttäjätunnuksen ja salasanani sivuilleni. Ihan
unholassa ei tämä maailma sittenkään ole!
Aika kiitää ja itse on roikkunut menossa
mukana. Tuntuu, että kevät on ollut varsinaista sumua, vaikkakin viime
ajat olemme porsuttaneet koko sakki terveinä. Työ tuntuu vievän suuren
osan elämästä, ajatuksista ja luovuudesta. Viikot kuluvat, neuleet eivät
edisty vain ajatuksen voimalla, silmukat ja palmikot eivät sytytä
lainkaan. Neulepaussi.
Tänään työjuttujen päätteeksi minulla on
ollut ihan oma, ihana hetki. Letkeätä musiikkia, pikkuherkkuja ja
päiväkävely järven rannalla. Pari päivää sitten olin aistivani jo
kevään, mutta tänään Höytiäisen rannalla sain vielä ihastella
lumihiutaleita, talvista maisemaa ja keskittyä pystyssä pysymiseen
tuulen tuiverruksessa. Kumpparit on kyllä jo kaivettu esiin ja olleetkin
hyvässä käytössä. Jo ajat sitten valmistuneet kevätsukkaset saavat
lämmittää jalkojani loskakelien aikaan kumppareissa. Niistä tuli ihanat, tutut ja turvalliset.
Aavistus neulepaussin lopusta on ilmassa.
Sohvannurkkaan on kasautunut oranssia alpakkalankaa, puikkolaatikko,
mittanauhat sun muut. Ohut lanka on saanut muutaman päivän ajan kyytiä
ohuen ohuilla puikoilla. Neulepinta tuntuu harmillisen epätasaiselta.
Kriittinen kun olen. Vähän epäilen, tuleeko valmista koskaan. Pari
edellistä pikkutytön neuletakin alkua kun ovat saaneet purkutuomion.
Josko serkuntytölle vielä ennen kesää neuletakki neuloutuisi...