maanantai 8. joulukuuta 2008

haaveillen

Kiitos kaikille ihanista neulekommenteistanne niin kasvotusten kuin ruudun välityksellä Lauran kukkamekon tiimoilta. Mekko oli ilo lähettää pienelle tytölle syntymäpäivälahjaksi. Ensimmäinen mekkokokeilu oli siis oikein onnistunut, eikä se jää takuulla viimeiseksi.

Huomasin juuri, etten ole inahtanutkaan reiluun kuukauteen. Puikot ovat täällä kyllä suihkineet, mutta pahin vimma on tällä hetkellä selvästi loitompana. Jonain päivinä aikaa neulomiselle on ollut runsaammin, toisinaan olen tyytynyt vain haaveilemaan ihanista neuleista.


Viime aikoina valmistuneet neuleet olen tikutellut vanhoilla, tutuilla ohjeilla. Tuntuu siis, ettei minulla ole mitään uutta esiteltävää. Viitsiikö sitä edes rinsessapipon tai Kuhilas-pipon vuoksi inahtaa, kun niitä täällä lähes liukuhihnatyyliin valmistuu?!?

No, jos nyt sitten kuitenkin, sillä pipolangat ovat olleet minulle uusia tuttavuuksia ja osoittautuneet käytössä kerrassaan loistaviksi. Onlinen ihanan pehmeästä merinovillalangasta se miljoonas (tai ainakin lähes) rinsessapipo omaan päähän ja Rowanin superpehmosiesta Cotton Woolista Kuhilas-pipo miehelle. Kunpa olisin hamstrannut näitä lankoja enemmänkin kuin pipon verran...Ja kirjanpitoni mukaan esikoisellekin sain aikaiseksi punaisen Kuhilas-pipon marraskuussa ja yhden rinsessaisen pukin konttiin, molemmat tutusta Novitan Woolista.


Noin muuten viime aikoinen neulontaa on värittänyt tilausneulomukset. Olen laittanut Novitan raitaa mutkalle lähes kilometrin verran ja tuloksena on ollut vino pino pipoja ja lapasia. Nyt ei vähään aikaan raitalankaa, kiitos!


Lokakuussa minusta tuli kolmannen kerran täti ja pääsin neulomaan suvun pikkuisimmalle parit hahtuvapöksyt Fern&Fearien ohjeella. Ruskeista newborn-pöksyista tuli itsestäni somat pikkuisine vaaleanpunaisine sydämineen. Ne osoittautuivat alkuviikkoina sopiviksi, kun kintut olivat vielä kovin ohuet. Vaaleanpunaiset small-pöksyt ovat varmastikin jo lähipäivinä passelit.


Samainen pikkupirpana sai Tiina-tädiltä kietaisutakin, johon löytyi sopiva lanka omista kätköistä. Anu Harkin Puikoissa-kirjan ohje (Raitanuttu Nuppuselle) oli jäänyt kummittelemaan takaraivoon ja nyt pääsin kokeilemaan ohjetta, kun käyttäjäkin löytyi lähisuvusta. Kietaisutakista tuli käytännöllinen ja kuulemma mukavan paksu puuvillaneule. Lankana ohjeenmukainen Araucania Patagonia Nature Cotton. Olen selvästikin ihastunut yksinkertaisiin ohjeisiin. Ei vain siksi, että ne ovat helppoja, vaan myös siksi, että ne vain yksinkertaisesti viehättävät silmää.


Yhdet sukatkin olen saanut aikaiseksi omalle poikaselle. Suunnitelmissa oli neuloa kuopukselle raitasukat, mutta laskuvirheen vuoksi niistä tulikin sopivat kolmosellemme. Nyt pitäisi vain löytää aikaa ja intoa aloittaa uudet, sopivat pikkusukat parivuotiaallemme. Jotenkin taas tuntuu, ettei suutarin lapsella ole...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti