perjantai 31. elokuuta 2007

äidin apuna

Kiitos kaikille huivitsemppauksista! Kyllä nuo kannustukset antoivatkin mukavasti puhtia neulomiseen, sillä sain neulouttua huivin valmiiksi muutamassa päivässä.

Neuloin huivin aika orjallisesti ohje vierellä. II-kaavion mallikerran opin vasta toistaessani sitä kahdeksatta kertaa. Tai ehkä siinä vaiheessa luotin jo itseeni ja langankiertoihini niin, että ohjetta en enää tarvinnut. Suunnittelin pingottavani huivin vasta viikonloppuna, mutta enhän minä malttanut odottaa niin kauaa.

 Tässä väliaikakatsausta: 

Nuorimmainen on varsinainen "pallopoika". Kaikkialta hän bongaa pallot: isoveljien jalkapallot pihanurmella, mummilan pyöreät kattolamput, komean vesimelonin pöydällä ja äidin pyöreät lankakerät. Tomerasti tokaisee "kanga", hänen kielellään siis "pallo". "Kangaa" hokien tuli näppeineen avustamaan minua pingotuksessa. 


Huivi on ollut pingotuksessa jo hyvän tovin. Kuivakin taitaa olla eli pian luvassa parempia kuvia valmiista ihanuudesta. Pieni aavistus on, että taisin jäädä huivikoukkuun. Uusi huivi ja huivilangat nimittäin jo suunnitelmissa...

keskiviikko 29. elokuuta 2007

sade


Sateinen aamupäivä.

maanantai 27. elokuuta 2007

urakkana hartiaviitta

Jotain uutta ja hurjaa on tapahtunut neulerintamalla. Tulostin nimittäin lauantaina netistä huivireseptin ja nyt tuo huivi on jo hyvällä mallilla. Tai ainakin luulen niin. Kokeneempi varmasti vinkkaa kuvan perusteella, jos alku on päin honkia. Lankana Wool, se tulostettu resepti Ullasta eli Minttumaari ja puikoissa huivinoviisi.


Myönnän kyllä, että alkusilmukoita luodessani en vielä lainkaan hahmottanut, mistä kohdin huivia aloitan. Nyt on luullakseni asia valjennut. Tähän hommaan taidan tarvita tsempittämistä, sillä elämäni ensimmäinen huivinalku huhtikuussa tyssäsi uskonpuutteeseen ja muutti muotoaan myssyksi. Isoimmat poikaset arvelivat tämän farkunsinisen langan muuttuvan "boleroksi" tai "hartiaviitaksi". Jalat jo tutisevat, kun luen reseptiä eteenpäin ja tulen kohtaan "pingotus". Hui!

Jotain tuttua ja turvallista valmistui eilen. Ei tarvinne esittelyjä tässä blogissa :-) Lähti jo postimiehen matkaan ja kohti Savoa.

lauantai 25. elokuuta 2007

viipukan villasukat

Viipukalle, tomeralle veljentytölleni, neuloin lämmikettä ensimmäisille syyssateille. Lankana käytin suklaanruskeaa Nallea ja ohje sovellettuna ikivanhan Kaks plus-lehden välistä. Tuolla ohjeella olen aiemminkin neulonut tyttölapsille pitsisukkia ja ovat osoittautuneet ihan mukaviksi sukiksi. Tällä kertaa kokoa oli enemmän eli 31-32. Yritin neuloa mahdollisiman napakat, kun tahtovat aina nuo villasukat hieman löystyä. Nämä siis Posti-Paten matkaan heti maanantaina ja terveisiä serkkulaan!


Tänään oli täällä meilläpäin neuletapaaminen. Vielä saatiin neuloa ulkosalla, tosin siirryimme heti aluksi varmuudeksi sadesuojaan, kun pari pisaraa ripsahti niskaamme. Sain kanssaneulojiltani taas roimasti hyvää mieltä ja treeniä naurulihaksille. Lystiä siis oli! Mukaani tarttui myös ohje- ja lankavinkkejä. Ainakin kolmea minulle uutta lankaa lähtee tilaukseen...langanostolakko taitaa siis olla jo historiaa :-)


Muutama päivä sitten teimme pyörälenkin läheisille pelloille ja totesimme, että kypsää alkaa olla!

sunnuntai 19. elokuuta 2007

sadonkorjuu

Poikasilla oli kesän ajan oma pieni salaisuus. Olivat alkukesästä ripotelleet maahan porkkanansiemeniä takapihan multakasalle. Siemenet taidettiin tyystin unohtaa, vettä ei muistettu antaa, porkkanoita ei harvennettu, äidillekään ei näistä puutarhahommista kerrottu. Loppukesästä isoimmat riensivät innoissaan katsomaan porkkanasatoa, ja muutama komea pikkuporkkana maasta paljastuikin. Oman maan porkkanat pestiin hartaudella ja nautittiin välipalaksi puutarhassa. 


Porkkanan värinen puuvillalanka pääsi vielä myöhään eilen puikoille, samalla kun miehen kanssa makusteltiin reissupäivän tapahtumia:

perjantai 17. elokuuta 2007

pikkutöitä

Kouluarki pyörähti täysillä päälle ja päivät ovat olleet kovin touhukkaita. Tuntuu, että hiljaisia hetkiä ei ole lainkaan ollut, kun päivät pienillä koululaisilla ovat olleet lyhyitä, ja kotiarki pienimpien kanssa etsii selvästi vielä rytmiään. Neulerintamalla olen nautiskellut lähinnä pikapikasurffailusta blogimaailmassa ja ihastellut muiden aikaansaannoksia. Silmissä on vilissyt tusinoittain ihania neulemalleja, mutta aikaa mihinkään omiin, isompiin suunnitteluprojekteihin ei ole löytynyt. Sukkia ja pipoja voi aloittaa kyllä ilman isompia suunnitelmia. Tässä viime päivien tuotoksia:


Oman kuopuksen suklaanruskeat Nalle-sukat tulevat syksyllä tarpeeseen, kun edelliset ovat käyneet pieneksi. Nyt on vaan mietityttänyt, pitääkö pikkuiselle neuloa villapuku sävy sävyyn sukkien kanssa. Isoveljiltä peritty ja jo viidellä (!!!) poikalapsella käytössä ollut villapuku on kyllä legendaarinen, ihana, käytännöllinen, eikä edes puhkikulunut. Mieskin tuumaili kuopuksen kulkevan ensi talven tuossa siniharmaassa perintöpuvussa. Hmmm...siniharmaa villapuku ja ruskeat sukat. Olenko turhamainen, kun kaavailen uutta pukua?!? Vai olisiko helpompi neuloa pukuun paremmin passaavat sukat?!? Kaikkea sitä mielessä pyöritteleekin :-)

Taustalla harmaat Nalle-sukat kummipojalle. Samaiselle suloiselle pellavapäälle myös puuvillapipo Tennesseestä syksyn viileisiin keleihin. Kolmonen mallaa, että onhan pipo varmasti sopiva: 


Omalle kuopukselle ostin kesän alennusmyynneistä myrkynvihreät housut. Jotain vaihtelua iänikuiseen siniseen oli saatava ja ostaa täräytin melkoisen sähäkät pöksyt. Sävy sävyyn syntyi taasen raitapipo, joihin en vain kyllästy. Neuletakki pipon ja housujen kaveriksi on suunnitelmissa. Isäni toimi alkuviikosta lankakuriirina ja oranssi puuvillalanka (puikot 4, 20s ja 27 krs= 10cm) odottaa vain sopivaa neulemallia. Olisikohan kenellä suositella mukavaa mallia takkiin tai olalta napitettavaan puseroon?

maanantai 13. elokuuta 2007

koulumuistoja

Mummilareissulla viikonloppuna pääsin esikoisen ja veljeni kanssa vierailulle entiseen kouluuni, jossa kävin ensimmäiset kuusi kouluvuotta. Tuo koulu on jäänyt mieleeni kovin rakkaana, mahtuuhan noihin aikoihin niin paljon tärkeitä muistoja. Ja eihän tuo koulu unohtumaan pääse, kun se mummilareissulla aina nähdään. Kouluun ei lapsuudenkodistani ole matkaa montakaan metriä. Kapeata koulupolkua pitkin kirmasin sinne aina isoveljeni ja isäni perässä. 

Mieluinen oli taas tuo reissu. Ja erityisen tärkeältä tuntui, kun sain kertoa koulumuistoja omalle poikaselleni. Nappisilmät seurasivat liikkeitäni, liikkumistani portaikossa ja kurkistuksiani koululuokkiin. Kysymyksiäkin poika esitti. Veljeni kanssa muisteltiin vanhan harmoonin paikkaa ja muisteltiin koulukavereitamme. 


Musiikki ei tainnut olla vahvimpia aineitani koulussa, mutta visiitti musiikkiluokassa vuosien jälkeen oli vaikuttava. Luokan hyllyllä oli kellopelit ja kanteleet kauniissa rivissä. Ihan pakko oli kokeilla kellopelin ääntä, ja muistella niitä hikisiä musiikkiharjoituksia vuosien takaa. 


Toisella hyllyllä oli musiikkikirjat ja esittelin tohkeissani esikoiselle Piiri pieni pyörii-kirjaa, jonka nuottien mukaan minäkin aikoinani laulelin. Kuin sattumalta silmääni osui koulutoverini nimilappu kirjan kannessa. Siellähän oli ne ikivanhat kirjat vielä tallessa! Niin me sitten kävimme selailemaan kirjapinoa ja tutkimme, kenen muiden koulukavereiden nimet oli kirjoitettu kirjojen ensimmäisille sivuille. Olipa omituinen tunne, kun käteeni osui oma vanha kirjani. Sievällä käsialalla oli lyijykynällä kirjoitettu nimeni kirjan ensimmäisen aukeaman ylälaitaan. Siellä kirja oli vuosikaudet palvellut pieniä musikantteja tai sitten odotti hyllytettynä käyntiäni. 

Näin kouluvuoden alkaessa on mukava makustella noita omia kouluaikoja. Elämää on aina eletty kouluvuoden mukaan, ei niinkään kalenterivuoden. Kouluarki ei kutsu minua tänä syksynä, sillä jään vielä nautiskelemaan tästä vaippa-arjesta ja saattelemaan kahta vanhinta koulutielle. Toisella edessä ihka ensimmäinen koulupäivä. Jänniä tunnelmia siis!

Oikein hyvää syksyä kouluntyön aloittaneille ja aloittaville sekä mukavia koulumuistoja!

sunnuntai 12. elokuuta 2007

vaaleanpunaisia juttuja

Ystäväperhe kasvoi jokunen päivä sitten tyttövauvalla. Vauvauutisesta ilahtuneena tartuin puikkoihin ja aloin neuloa pikkuiselle roosaa nuttua alkusyksyn viileisiin iltoihin. Wool-kerän vyötteestä tavasin ohjetta ja aikaiseksi sain herkullisen värisen vauvalahjan.


Lanka: Novitan roosa Wool, 150g
Ohje: Woolin vyöte
Puikot: 3,5

Risulintu nimesi muuten minut rokkaavaksi tyttöbloggaajaksi. Tackar och pockar!

Myös Minnieltä sain tunnustuksen, joka ilahdutti sunnattomasti. Blogistani on siis iloa muillekin, mikä tietysti tuntuu hyvältä. Ohessa linkki tunnustuksen alkulähteille.

Tämän tunnustuksen laitan mieluusti eteenpäin ja suuntaan sen Katelle . Katen omenapuun kukkien alta saan hyvää mieltä ja inspiraatiota omiin käsitöihini. Kiitos Kate sinulle!

perjantai 10. elokuuta 2007

torstai 9. elokuuta 2007

isovelipipo

Taannoin tarttui lankakaupasta mukaan kerä Isoveli-lankaa, josta piti jo viime talveksi neuloa miehelle pipo. Lankakerä piileskeli korin pohjalla niin taitavasti, etten moista kerää muistanutkaan. Nyt kesällä lankainventaarion tehtyäni lanka pääsi työstettäväksi ja siitä syntyi mukava ribbipipo. Pipo on niin joustava, että mahtuu sekä miehelle että esikoiselle. Täytyy pitää huutokauppa...


Lanka: Novitan Isoveli, 100g
Puikot: 5,5
Ohje: Novita talvi 2006

tiistai 7. elokuuta 2007

luuripussi ja lomailua

Elokuu tulla tupsahti, mutta leppoisa loma-arki jatkuu vielä viikon päivät. Ihanaa, kun säänhaltijat hemmottelevat! Tämä lämpö tuntuu mukavalta, vaikka syysihmiseksi tunnustaudun. Auringossa en pitkään viihdy, mutta aurinkovarjon alla on mukava viettää iltapäivähetkeä neuloen. Ja suuri nautintohan on nähdä naperoiden nauttivan vesileikeistä, vihreästä nurmesta ja kesäjutuista.

Viimeisimmällä kesälomareissulla sain aikaiseksi pienen, pinkin luuripussukan ihanalle, kikkarapäiselle kummitytöllemme. Puhelimitse tuli tarkat toiveet väristä ja napista, kakkosvaihtoehdotkin olivat selvät. Oli siis helppo neuloa. Väritoive oli vaaleanpunainen. Lankakaupan hyllyssä lepäili kerä tätä punasävyistä Tennesseetä ja näin värin kauniina vaaleanpunaisena...kunnes ulkona tajusin ostavani selkeästi pinkkiä lankaa. Hetken haukoin henkeäni, kun en moiseen väriin ole poikasten äitinä tottunut, mutta lähipiiri vakuutteli, että juuri tuollaisesta väristä pikkutytöt tykkäävät. Hyvä niin! Tämän luuripussin ojensin siis tuliaisena reissullamme:


Viime päivinä olen aloittanut useamman neuletyön: kuopukselle sukat, vaaleanpunaisen nutun ja syysmyssyn. Kaikki neulomukset ovat siis vielä keskeneräisiä. Yleensä keskityn vain yhteen työhön, mutta nyt tuntuu ihan mainiolta neuloa vaaleanpunaista puutarhassa, sukkaa sohvalla ja myssyä autoreissulla. Toisaalta tuntuu, ettei mikään työ etene joutuisasti kuten ennen, mutta jospa lähipäivinä olisi jotain uutta esiteltävää.

Vadelmassa olemme käyneet koko pesueen kera. Ykkönen ja kakkonen poimivat marjoja ahkerasti kippoon, kolmonen suoraan suuhunsa. Tomera yksivuotiaamme lyö meille rattaista tahtia ja pitää seuraa jokeltelullaan.