talvi

Olipa ihana herätä aamulla hellään lumisateeseen ja nähdä vihdoinkin maisevan olevan talvinen. Aurinko tosin ei tänäänkään taida häiritä, mutta tuo uusi, puhdas lumi riemastutti niin isompia kuin pienempiäkin. Pihalla napottaa tomerana kaksi lumiukkoa komeat oranssit porkkanat keskellä naamaa. Vanha pipo on kaivettu toiselle päänsuojaksi, toiselle lippalakki. Riemullista!

Viikonlopun aikana valmistui Garnstudion omenanvihreästä Drops Alpacasta pehmoiset tumput itselleni. Keväällä neuloin samaisesta langasta pipon, joka selvästi kaipasi kaverikseen samansävyisiä käsineitä. Surffaillessani blogeissa hoksasin, että Dropsin alpakkalanka huopuu ja onnekseni löysin Garnstudion sivuilta ohjeen tumpuille. Sovelsin ohjetta, sillä halusin neuloa pyörönä ja kärkikavennuksenkin muutin mieluisammaksi. Lankaa kului reilut kaksi kerää ja huopuivat sopiviksi vasta toisen pesun jälkeen. Kylläpä tuosta langasta irtoaakin pitkää karvaa pesussa, huh! Koko muu pyykki oli karvainen. En tiedä, olisiko pesupussi pitänyt karvat pussissa. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut ja mieluisa. Tumput on ohuemmat ja taipuisammat kuin Huopas-tumput, mutta pitävät toivottavasti näppini lämpiminä leudoilla keleillä. 

Varastoissani on muuten pari vyyhteä mustaa Kamenaa, jota ostin huivikuumeen iskiessä. Nyt ei löydy intoa mustaan huiviin, mutta jotain muuta siitä voisi taikoa. Muistelen lukeneeni jostain, että Kamenakin huopuu koneessa. Eihän kellään ole vinkata ohjetta naisten tumppuihin? Huopuisikohan samassa suhteessa kuin Drops Alpaca? 

Pari päivää sitten sain pääteltyä kuopuksen polvisukat. Nuo sukat lojuivat keskeneräisinä pari viikkoa, vaikkei niissä loppujen lopuksi iso työ pitänyt olla. Ekaluokkalaisen Regia-sukista jäi juuri sopivasti lankaa pikkuveljen sukkiin, joten pakkohan lanka oli pois neuloa. Totesin jo toistamiseen, ettei tuo lanka ole minun juttu. Taitaa olla liian ohutta lankaa minulle tai sitten olisi pitänyt neuloa vieläkin pienemmillä puikoilla.

Viime aikoina on puikoilla ollut myös lahjaneuleita. Pikkuveljeni toivoi itselleen synttärilahjaksi perusperuspipoa ruskeasta villalangasta. Lankakopastani löytyikin juuri sopiva kerä seiskaveikkaa ja sopivan silmukkamäärän löydyttyä aloin vaan neuloa neljä oikein ja kaks nurin. Jossain vaiheessa kiepsautin pipon nurinperin ja jatkoin taas ja sain saman mallineuleen niin taitteeseen kuin pipon yläosaan. Toivomuksena oli reilu taite. 

Joulunpunainen rinsessapipo lähti aamulla postipojan vietäväksi serkulleni suurkaupungin sykkeeseen. Toteutus orjallisesti Ullan ohjeen mukaan Novitan Woolista, puikkokokoa tosin uskalsin muuttaa (3,5mm).

 

Nyt puikoilla pienet tilaussukat, joiden jälkeen neulon taas itsekkäästi jotain itselle. Uuden pipo-huivi-tumppu-setin lisäksi unelmoin kauniista kietaisuneuleesta tai neuletakista. Pitäisi varmaankin alkaa etsimään ohjetta ja tuumaamaan sopivaa lankaa...