odottelua

Aamulla sain ulkoilla pikkuisten kanssa poutaisessa syyssäässä. Raitis ilma ja ihana auringonpaiste hemmottelivat kasvoja ja sisuksia. Kumpparit jaloissa lontustelimme alueemme leikkipuistot läpi. Kukaan muu kotiäiti ei ollutkaan yhtä aikaisessa liikkeellä.  

Lasten kanssa on mukava tarkkailla syksyn merkkejä. Yhdessä ihastelimme puiden väriloistoa, ihmettelimme märkää nurmikkoa ja pudonneita lehtiä. Pikkulasten kanssa keskustelunaiheet puokkoilevat kyllä välillä ihan miten sattuu. Sekunnin murto-osassa aihe vaihtui hurmaavasta ruskasta kevääseen. Kolmonen nimittäin tiedusteli, milloin se pääsiäinen oikein tuleekaan ja unelmoi suklaisista pääsiäisherkuista. Voih, karkkipäiväänkin on vielä kaksi yötä.

Neulerintamalla odotellaan. Nappeja nimittäin. Nuorimmaisen villatakki on nappeja vaille valmis. Tilasin nappeja nettikaupasta ja jännään, miten ne sopivat tähän neuleeseen. Palan halusta saada takin valmiiksi, enkä oikein saa ajatuksiani uuteen työhön. 

Takista tuli täyteläisen ja syksyisen värinen. Ruskea, ketainen ja vihreä ovat ihan sulassa sovussa takissa, eivätkä halunneet loppujen lopuksi luonnonvalkeaa joukkoonsa. Esikoinen testaa mieluusti muistiaan ja takin nähdessään luettelee: "ruskea värjäämätöntä, keltainen sipulia, vihreä pietaryrttiä tai lupiinia". Jotenkin niin se taisi mennä. Tuntuu ihanalta ajatukselta, että nämä kasvivärjätyt langat ovat lähitienoon lampaiden villaa. Ainakin osa lampaista on syönyt kesällä ruohoa parin kilometrin päässä kodistamme.

Näitä villalankoja ostin yhteensä n.400g ja takkiin kului n. 250g. Loppulangoista neuloin vielä reilut saapassukat, jotka tulevat tarpeeseen kuopuksen holjiin saappaisiin. Vielä jäi hieman lankaa jäljelle seuraavien sukkien tai tumppujen raitalangaksi.